Tykkää tästä:

Meidän syyslomamme huipentui eilen agilitykilpailuihin Tampereella, Niihaman ratsastuskeskuksessa, jossa molemmat cavalierimme starttasivat kahdella agilityradalla. Kisat olivat samalla cavalierien mestaruuskilpailut, mutta kumpikaan meidän likoista ei saanut osallistumisoikeutta finaaliradalle, kun hyllyttivät A-radan. Saralla hylky tuli heti toisen esteen jälkeen, kun minä ihan omissa maailmoissani kutsuin Saraa kääntymään aivan liian hiljaa esteen jälkeen putkelle, ja niin tämä jatkoi suoraan muurin yli. Loppu rata vedettiinkin sitten aivan “kohmeessa”. Kotiporukka kyseli, että minne käskyt jäivät ja tottahan se olikin: niin tuo alku, kuin A-esteelle ja kepeillemeno menivät ihan pepulleen, koska minä olin aivan nukuksissa! Into oli Saralla kuitenkin taas pelissä, mikä tuntui aivan mahtavalta!

Ensimmäiseltä radalta oli jäänyt vähän paha maku suuhun ja aivan jäisenä olisi tehnyt mieli lähteä suoraan kotiin, vaan onneksi emme lähteneet! Toinen rata oli huomattavasti mukavampi, vaikkakin kepeille meno ärsytti kovasti. Kulma oli vaikea (sama, kuin A-radassa) ja sisäänmeno vielä takakulmasta. Päätin kuitenkin toimia edellisen radan tapaan ja valssata ennen keppejä niin, että saisin ohjattua ne oikealta puolelta – pohjalla oli tosin edellisen radan valssi, joka epäonnistui.

Alku sujui kuitenkin moitteetta ja edellisen radan tapaan Sara oli innoissaan, mikä ilahdutti suuresti Mitään sen suurempia odottamatta painelimme radalla, mutta kun kepeille vienti ja niiden loppuun asti suorittaminen onnistui, jouduin hetkeksi sellaiseen huumaan, että meinasin unohtaa seuraavan esteen Onneksi ehdin kuitenkin ajoissa ohjaamaan likan putkelle ja loppusuoran päätteeksi oli ihan epätodellinen olo: Näinkö se sitten tulikin? Ensinkö piti heittää toivo ja kaikki odotukset, ennen kuin tähän päästiin? Oli miten oli, mahtavaa!

Varsinaisia tuloksia odoteltiin aika kauan, sillä niitä ennen oli vielä maxikoirien B-rata. Jossakin vaiheessa tulostauluun oli julkaistu epävirallinen tuloslista, jonka mukaan me olimme ykkösiä, mutten kuitenkaan jaksanut uskoa moiseen ja odottelimme varsinaista palkintojenjakoa. Niin se vaan oli, että 29 koirasta sijoituttiin ykkösiksi hienolla nollatuloksella! Fiilis oli kyllä aivan katossa.

Kotimatkalla piipahdimme vielä Rillan kasvattajan luona Lempäälässä, joka sydämellisesti antoi Saralle pussillisen herkkuluita ja erikoisherkkuruokaa. Arvatkaa kuka oli iltapalalla muikean näköinen? Kaunis kiitos Ramille ja Sannalle yösijasta, Miikulle lahjuksista ja siitä, että ehdit katsoa palkintojenjaon, sekä mummulle aivan syötävän hyvästä muonituksesta! Kyllä meidän kelpasi. Ja nyt sitä ollaan sitten 1/3 kakkosluokkalaisia