Ohhoh, onpas edellisestä merkinnästä vierähtänyt aikaa. Melkein kuukausi! Mutta eipä me olla sinä aikana mitään tehtykään 
Tänään sitten vihdoin tuli asiaan muutos, kun talvikausi korkattiin jälleen Esman ratsastuskeskuksen maneesissa agilityn muodossa. Täytyy kyllä sanoa, että likka oli kuin pieni sähköjänis tänään! Hyppi, loikki ja mennä viipotti sinne ja tänne aivan ADHD:nä ja paineli radallakin menemään kuin mikäkin tuulispää. Ihana!
Vedettiin yksi rata kahteen kertaan – ensin yhteen suuntaan ja sitten takaperin. Saran radan- ja kropanlukutaito on kyllä aivan omaa luokkaansa. Irtoamisesta saimme tänäänkin hyvää palautetta, Sarppaa on niin helppo ohjata takaa, varsinkin pitkillä vauhtisuorilla. Se ei vilkaisekaan taakseen vaan pinkoo eteen päin kun niin käsketään! 
Myös kepit onnistuivat tänään erityisen mainiosti takakulmasta. Lopuksi laitoimme puomin ja putken pitkittäin rinnakkain, ja koitin saada Saran putkeen ohjaten itse puomin toiselta puolelta niin, että puomi jäi minun ja putken väliin. Ensimmäisellä kerralla likka kiipesi hetkeäkään epäröimättä vain puomille, se meinaan vetää aika pahasti. Toisella kädellä ohjatessani sain Saran kuitenkin putkeen, vaikka olinkin itse puomipuolella magneettina.
Nyt pitäisi vain käydä uusimassa rokotukset, että pääsisimme taas kokeilemaan kisaamista. Joka tapauksessa mennee ensi vuodelle nuo seuraavat startit… Höh!
