Ja höpspöps! Kylläpä oppii. Sara nimittäin pääsi toissapäivänä tutustumaan aivan uuteen kapistukseen, naksuttimeen, Ella-Roosan kanssa. Olenhan mä itsekin joskus likkaa yrittänyt naksuun opettaa, mutta jotenkin on aina tuntunut, ettei se ole ideaa oikein ymmärtänyt… Eikä varmaan olekaan, tai ainakin tämänpäiväinen toi aivan uuden Saran esille. 
Ja niinpä samalla kun sisko treenaili naksuttimen saloja Finansa kanssa, pyysin häntä kokeilemaan samaa Saran kanssa ihan noin huvin vuoksi. Muuten emme varmaan koskaan olisikaan enää kapistusta ottaneet mummon kohdalla käyttöön, kun oli jo kerran toivo menetetty. 
Ensin Ellis vain naksautteli ja palkkasi, ja sitten alkoi vaatia katsekontaktia ennen naksautusta. Sara oivalsikin halutun pian, mutta mikä ihmeellisintä – se tarjosi paljon erilaisia toimintoja! 
Juuri se, mitä Saran odotin viimeisenä tekevän. Se antoi tassua, meni maahan, kieri maassa, pyöri itsensä ympäri, leikki kuollutta ja rummutti etutassuillaan maata. Melkein saattoi nähdä, miten mummon aivonystyrät tekivät töitä keksiäkseen keinon, jolla naminyrkki voisi aueta. Aivan uskomatonta!
Samaa rataa jatkoimme sitten tänään laatikkotreenien muodossa. Ideana siis on, että koira seisoo (meillä pohjakoko n. A4 -paperin koko) ylösalaisin käännetyn laatikon päällä takatassuillaan niin, että etutassut ovat maassa. Naksuttimen avulla Sara tajusikin idean nopeasti kokeiltuaan ensin koko laatikon yli hyppimistä ja etutassujen sen päälle asettamista. Tarkoitus olisi, että tästä “painamisesta” olisi tulevaisuudessa hyötyä agilityssä kontaktiesteiden suorittamisessa. Tässä vaiheessa liike menee vielä mainiosti temppuilusta ja koordinaatio- ja venytystreenistä.
moikka. Kävin lukemassa treeniblogia ja täytyy vain kommentoida yksi asia
. Bamse muistuttaa hirveesti Sara-mammaa siis miten fiksu oikeasti on jos haluaa. Meidänkin poikeien ero on huima, Bamse ymmärtää ihan hirveesti puhetta ja käskyjä jne kun Capo ymmärtää ainoastaan: onko nälkä, haluatko ruokaa 
no ei nyt sentään mutta Bamse on oikeasti fiksu ollakseen koira… Sara- Mammalta perittyä????
Kirjoittanut Lotta | Julkaistu joulukuu 3, 2009
klo 9:18 am
Tottahan toki!
On niissä kyllä todella paljon eroja. Meillä on esimerkiksi juuri tuon naksuttimen kanssa treenattaessa niin, että Sara tarjoaa heti erilaisia toimintoja siinä, kun Fina ennemmin tyytyy katsomaan mitä tapahtuu. Tosin, nyt naksuttelua jatkettuamme Finakin oppi tarjoamaan jopa niin, että me vain Elliksen kanssa katselimme ja odotimme, että F tekisi jotain ja arvaas mitä – sehän kierähti maassa ympäri ihan itse! 
Teki tempun, jota olemme sitä tuloksetta yrittänyt aiemmin opettaa – ja nyt aivan itse!
Että kyllä vaan eroja on, vaikka sukuakin ovat.
Teidän pojat on ihania. 
Paljon terkkusia sinne päin ja kiva, kun kävitte kommentoimassa!
Kirjoittanut Bea | Julkaistu joulukuu 4, 2009
klo 8:15 am