Tänään olikin taas agipäivä. Näin alkuunsa täytyy todeta, että tällainen joka toinen viikko treenailu on osoittautunut Saran kohdalla erinomaiseksi – joka kerran motivaatio tekemiseen on huipussaan ja vauhtia riittää kuin pienessä raketissa. Niin tänäänkin.
Ensimmäiseksi otimme todella kinkkisen radanpätkän, jonka ratapiirroksen löysin Dorkajengin blogista, täältä. Ratamme käsitti esteet 1-7, jonka aikana tuli mitä ihmeellisempiä käännöksiä ja kuljetuksia. Oikeastaan yksinkertaistettuna voisi todeta, että seuraava este oli aina se, jonka sen vähiten oletti olevan. 
Paras kohta koko radassa oli vitoseste, jolle vietäessä takaaleikattiin ja jonka jälkeen otin sen suoritussuunnasta katsottuna vasemmalta puolelta välistävedolla haltuun ja käänsin sylikäännöksellä kutoselle. Tästä suorituksesta saimme erityiskehuja, ja jälleen kouluttajamme ihmetteli pienen mummon virtamäärää. Katsomoon treenejä seuraamaan jäänyt iskäkin totesi, että sehän on kuin taskuraketti!
Toisen radanpätkän, joka koostui hypystä, kepeistä ja putkesta, ohjasi Ella-Roosa ihan vain kokeilumielessä. Pari tekikin hienoa ja virheetöntä työtä keppejä myöten, ja sanoinkin siskolle, että saa joskus kokeilla Saraa kisoissa. 
Lopuksi vielä meille tuttua puuhaa eli irtoamista pitkällä vauhtisuoralla ja takaaleikkauksia. Mummo on kyllä sellaisessa kuosissa nyt, että oksat pois. Sehän tarttee kohta vauhtilasit päähän, kun vetelee kuin tuulispää! Tänään juuri pistettiin matolääkkeet poskeen ja nyt olisi aikomus varata aika rokotuksille… Eilen katseltiin jo Elliksen kanssa tammikuulle kisoja, ja löytyihän noita…
